Unibedin asiantuntijalääkäri, neurologian erikoislääkäri Veli Tuomivaara
Uni on tarkan säätelyn alainen aivotoiminnan tila, jonka aikana perusuni (NREM-uni) ja vilkeuni (REM-uni) vuorottelevat. Unella on tärkeä tehtävä aivojen aineenvaihdunnan ylläpitämisessä. Unen aikana sekä varastoidaan energiaa että poistetaan valveen aikana aivoihin kerääntyneitä haitallisia aineenvaihduntatuotteita. Unen aikana tapahtuu myös muistiin ja oppimiseen liittyvää plastista hermosolujen muovautumista: valveilla syntyneet muistijäljet aktivoituvat ja lujittuvat unen aikana. Unella on lisäksi keskeinen merkitys immunologisen tasapainon säätelyssä.
Uni ja valvetila vuorottelevat monen biokemiallisen tekijän sääteleminä. Uni on jaksottaista, yksi univaihe kestää noin 90 minuuttia. Alkuyöstä on syvimmät univaiheet; aamua kohti uni kevenee ja saatamme herkemmin havahtua esim. nähtyyn uneen.
Uni on osa ihmisen vuorokausirytmiä; ihminen nukkuu oman vuorokausirytminsä mukaan, jos häiriötekijöitä ei ole. Unen tarve on yksilöllistä. Keskimääräinen yöunen pituus aikuisella vaihtelee 6–9 tunnin välillä. Hyvälaatuinen uni sisältää tietyn määrän eri univaiheita. Paras aika mennä nukkumaan on silloin, kun tunnet illalla itsesi raukeaksi. Jos elät säännöllistä elämää, tämä tulee varsin säännöllisesti samaan aikaan illasta, samoin aamulla herääminen. Tutkimusten mukaan hyvin nukutun yön jälkeen herätessä ihminen tuntee samanlaista onnea kuin jos voittaisi ison summan rahaa arpajaisissa.
Nykynäkemyksen mukaan unettomuus kehittyy useiden sisäsyntyisten ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksesta. Unihäiriöistä seuraa päiväväsymystä ja siitä johtuvaa suorituskyvyn heikkenemistä. Unihäiriöt saattavat johtaa työtehon merkittävään heikkenemiseen. Hyvä unenlaatu on edellytys hyvälle elämänlaadulle.
Unettomuuteen kuuluvat nukahtamisvaikeudet, unen katkokset ja liian varhaiset heräämiset. Sama henkilö voi kärsiä kaikista kolmesta unettomuuden muodosta. Iän myötä univaikeudet lisääntyvät sekä naisilla että miehillä. Naiset kuitenkin kertovat unettomuusoireistaan useammin kuin miehet. Tämä ero on olemassa jo murrosiästä alkaen ja jatkuu läpi elämän.
Pitkäkestoinen unettomuus suurentaa monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua. Vastikään alkaneen unettomuuden tunnistamisella ja hyvällä hoidolla on mahdollista ehkäistä pitkäaikaisen unettomuuden kehittyminen. Unihäiriöiden varhainen hoito kannattaa, koska ne kroonistuvat suhteellisen helposti ja aiheuttavat enenevää toimintakyvyn laskua ja psyykkisiä oireita.
Unihäiriöitä voidaan estää ja lievittää vaalimalla nukkumisympäristöä: sänky pitäisi olla tukeva ja samalla mukava, sekä makuuhuoneen rauhallinen ja sopivan viileä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös unta antavia ja parantavia lääkkeitä.
